Valkopäämerikotkan katse

eaglepromo1
Selatessani valkopäämerikotkan kuvia ja tutkiessani nokan ja ylipäätänsä koko eläimen muotoja, huomasin kuinka simppelit ja huippuunsa viritetyt linjat evoluution on tälle muokannut. Todella selkeä ja suorastaan minimalistinen muoto jossa kaikki epäoleellinen on karsittu pois.

Päädyin lopulta valitsemaan sivuprofiilin muista töistäni poiketen.  Tässä jotenkin kotkan olemus ja näkö pääsevät kaikkein parhaiten esiin.

Ehkä kuitenkin ratkaisevin tekijä mihin kiinnitin eniten huomioita ja jota halusin tuoda eniten esille oli katse. Sen halusin ikuistaa paperille, koska ilman tätä katsetta ei kotkasta välittyisi samalainen olemus.

stare

“Kerro minulle tarinasi”


Näin kevät kiireiden alettua olen joutunut hieman hölläämään piirtämistahtia, mutta täällä sitä ollaan ja vaikka tauluja ei synny, niin taustalla tapahtuu silti! instagramissa sekin selviää.

Niin ja muistakaapas käydä Tampereen Pellas cafessa vilkuilemassa tauluja jos liikutte lähistöllä! Pienenä vihjeenä voidaan myös mainita, että taitaapas tämäkin veijari ilmestyä sinne jossain vaiheessa!

Mainokset

Selviytyjä

valmis2Sitä tämä eläin kyllä todella on, selviytyjä. Elämä hyisellä tudralla, urosten keskinäiset veriset taistelut, susia vastaan taistelu oman lauman voimin, metsästys  ynnä muut vaaratekijät hankaloittavat myskihärän elämää, silti muuta mahdollisuutta ei ole kuin selviytyä.

Hienoa, että tämä laji säästettiin sukupuuttoon metsästämiseltä ja elää tällä hetkellä luonnonvaraisena.

Hyppäsin taas askeleen eteenpäin, kun päätin tehdä kauttaaltaan pikkutarkan työn, jossa oli mukana heikoin lenkkini, karva.
Pitkää, lyhyttä, suoraa, kiehkuraa, kovaa ja villaista. Tulipahan treenattua kaikki sitten kerralla!
Yllättävästi tämä ei ollutkaan niin paha mitä alkuun ajattelin! Löysin työn edetessä uusia tekniikoita karvan tekemiseen ja nämä helpottivat kyllä huomattavasti työskentelyä.
Aikaa tähän meni muita töitä huomattavasti pitempään, mutta oli jälleen erittäin mielenkiintoinen projekti. Pääsi hetkeksi syventymään myskihärkien maailmaan.

Paperina käytän samaa Cansonin mix media 200g A1 paperia, joka on riittävän sileä tarkkaankin tekemiseen. Lyijykyninä sekalainen kasa Dewentin, Faber-castellin ja Staedtlerin eri kovuuksia. Tummat varjostukset teen Faber-castellin polychromoksen mustalla värikynällä. Työn viimeistelen värittömällä Fixatiivillä.

Edellisessä työssä tykästyin eläimen sarviin ja sen innoittamana jatkoinkin sarvipäissä. Yllätyksekseni tässä työssä sarvet jäivät sivurooliin ja huomio kiinnittyi olemukseen, sekä silmiin.
Kuvailisin sitä sanoilla toivo ja itsevarmuus.

Järjestin Instagramin puolella pienimuotoisen äänestyksen seuraavasta Pohjois-Amerikka sarjan eläimeksi. Valitsin äänestykseen kolme itselle mielenkiintoista eläintä ja lisäsin myös mahdollisuuden ehdottaa omaa.

Olin positiivisesti ylättynyt miten monta kommenttia sain, Hienoa!
Instagramin puolella julkaisinkin jo voittajan, joka oli ylivoimaisella äänienemistöllä valkopäämerikotka! Mielenkiintoinen eläin, jolla todella vahva symboliikka taustalla!

Silmät siis tarkkana IG:n puolella, mielenkiintoisia juttuja tulossa 😉

J.s

Uusi mantere, uudet eläimet!

Karistellaampas Afrikan pölyt vaatteiteista ja lähdetään valloittamaan seuraavaa mannerta! Savannilla-projekti oli erittäin opettavainen ja ennenkaikkea mielenkiintoinen, joten päätin jatkaa näiden tekemistä. Tuli kyllä opittua yhtä ja toista piirtotekniikoista, sekä eläimestä itsestään.
Kohteeksi valikoitui lopulta Pohjois-Amerikka, jonka eläimistöstä löytyy jos jonkinmoista mielenkiintoista eläjää.
Edellisen työn innoittamana päätin jatkaa sarvipäissä, ne on vaan niin hienoja!
Päädyin valitsemaan seuraavaksi eläimeksi myskihärän. Tämä oli täydellinen kohde, koska tästä löytyy luuta ja sarvia, jotka ovat tuttuja jo edellisistä töistä. Uuden elementin ja haasteen tuo karva, jota tästä löytyy pitkänä sekä lyhyenä versiona.
Myskihärän elinolot Pohjois-Amerikan Alaskan arktisilla tundrilla ovat todella karut, joten kyllä sielä saakin olla paksu turkki päällä!
Myskihärät metsästettiin aikoinaan lähes sukupuuton partaalle ja nyttemmin niiden kantaa on elvytetty. 1900-luvulla näitä luupäitä siirrettiin myös Grönlantiin, venäjälle, Ruotsiin ja Norjaan.
Härkämäisestä nimestä huolimatta laji on sukua vuohille ja lampaille.
Tämä piirtämäni jääkauden eläin on noin 100-120cm korkea ja urokset voivat painaa jopa 400kg, Ei mikään kirppu!

3pv

Kuva on  nyt tällä mallilla 3 päivän ja n.12 tunnin piirtelyn jälkeen. Mikään kohta ei ole vielä lopullisessa kuosissaan, vaan käyn lopussa vielä koko kuvan valot ja varjot läpi.

Uusia töitä ja tuoreita suunnitelmia

Savannilla-sarjan valmistuttua olen keskittynyt kehittämään heikompia osa-alueitani ja työstänyt keveämpiä teoksia. Karvan piirtäminen ja värien käyttö ja niiden ymmärtäminen ovat olleet haasteellisia, joten näihin tartuin uudella innolla. Kyllä täytyy sanoa että hyvät ja oikeat välineet vaikuttavat lopputulokseen oleellisesti taitojen lisäksi. Kyllä nämäkin asiat harjoittelemalla oppii ja kyllä kehitystä on tapahtunut huimasti viime kerrasta.

Näin savannilla-sarjan innoittamana sain idean kerätä joka maanosasta 3 mielenkiintoista eläintä ja jatkaa tätä 3 koplan piirtämistä. Näin tulee koko maapallon eläimistöä käytyä läpi. Mulle saa myös ehdottaa jotain mielenkiintoista eläintä mistä tahansa maanosasta! Koollakaan ei ole väliä, kunhan eläin on jollain lailla pähee ja mielenkiintoinen!

kaikkea muutakin mielenkiintoista on myös kulisseissa kehitteillä, joten pysyppä kärryillä!

J.s

 

Afrikanpuhveli

img_0020


Savannilla-sarjan viimeinen lenkki, afrikanpuhveli on saanut muotonsa paperille. Tämä projekti soljui mukavasti alusta loppuun ilman sen suurempia ongelmia. Kokonaisuuden hahmottaminen ja tietyn rytmin löytyminen on selkeästi löytynyt. Ensimmäisen sarven piirrettyä ja kokonaisuuden hieman hahmotuttua tuli kyllä itselle kunnon  wau-fiilis. Tästä tulee siisti, tämä täytyy saada äkkiä valmiiksi! Innostuin kyllä näistä sarvekkaista niin, että en ihmettele vaikka löydän itseni piirtelemästä lisää sarvia paperille.

 

Mielessäni oli parikin vaihtoehtoa, joka sopisi viimeiseksi tähän kolmikkoon.  Ehkä näiden kaikkien kolmen yhteinen piirre oli oltava massiivisuus. Paperi jolle piirsin oli jo itsessään massiivinen ja lähes huusi jotain kookasta ikuistettavaksi sen pintaan. Norsu syöksyhampaineen, sarvikuono isoine sarvineen ja afrikanpuhvelin komea kruunu täyttivän tämän vaatimuksen hyvin. 

 

Sitten siihen aiheeseen, josta mainitsin jo Instagramin puolella! Pieni detalji, jonka lisäsin tähän on se, että tämä kaverin toinen silmä on sokea. Hyvin se on näyttänyt katoavan kokonaisuuteen, jos sitä ei kukaan vielä ole huomannut. 
Lisäsin tämän kertomaan joskus jopa rujostakin elämästä savannilla. Katsoinkin tässä vastikää videon, jossa puhvelilauma taisteli leijonia vastaan ja kyllä leijonat joutuivat nöyrtymään valtavien sonnien edessä. Ainahan se ei välttämättä näin kuitenkaan mene.

 

Kaiken kaikkiaan aikaa tämänkin tekemiseen meni reilu 20 tuntia, joten nämä ei ole niitä yhden illan juttuja.
Jotkut ovat kyselleet, että miten mielenkiinto pysyy yllä näinkin ”pitkässä” projektissa. Osittain asennoitumiskysymys ja kyllä kun mielenkiintoa piisaa, niin ei siinä kelloa tule liiaksi katsottua. Sitä vain uppoutuu työhön musiikin soidessa ja kello unohtuu.

 

Seuraavat projektit aloiteltu ja niistä pysyt jyvällä kattelemalla Instagramia! Katellaampa siellä!

P.s Tämän sivun portfoliosta löydät valmiit työt, joten käyppä vilkaiseen sekin.

J.s